Stigma kannabiksen ympärillä hälvenee

 

Yleisin asenne, jopa itse kannabiksen hyötykäytön kannattajien keskuudessa Suomessa on tähän asti ollut se, että tulemme varmasti viimeisenä EU-maana jossa ryhdytään järkeistämään politiikkaa kannabiksen suhteen. Kannabiksen stigma siis vaikuttaa, jopa sen kannattajien riveissä.

Sinulle joka et sitä vielä tiennyt, niin maapallon ja näin koko ihmiskunnan monipuolisin viljelykasvi Cannabis sativa on pitkään kestäneen valheellisen propagandan tuloksena saanut pelottavan ja ehkä juuri siksi niin kiehtovan kasvin stigman.

Huomasin itsellänikin olleen pessimistinen asenne kannabiksen mahdollisuuksia kohtaan vielä vuosia Hamppumaan perustamisen jälkeenkin. Kunnes tunnistin tämän häpeän pois itsestäni.

Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa EHYT ry:n järjestämille Päihdepäiville, jotka järjestettiin Kulttuuritalolla Helsingissä.

Vuonna 2018 Päihdepäivien teemana oli mielenterveys, ja näin ollen myös kannabis, jonka vieläkin sitkeästi luullaan olevan usein se päällimmäisin syy päihteitä käyttävien mielenterveysongelmiin.

Itse voin oman ja lähimmäisten kokemusten perusteella väittää perustellusti, että kyllä mielenterveyteen negatiivisesti vaikuttaa kannabista paljon enemmän psyykenlääkkeet, transrasvainen pikaruokavalio ja alkoholi.

Päällimmäisenä Päihdepäiviltä mieleen jäi se, että hitto meillä on Suomessa asioista hyvin perillä olevaa väkeä päihdetyön parissa.

Jopa sellaiset kukkahattutädit, kuten eräs itsensä tituleerasi, ovat sitä mieltä että kannabiksesta tulisi puhua avoimesti, rehellisesti ja oikeilla käsitteillä ilman pelottelua, tai lukkiutuneista asenteista käsin suhtautumista.

Ajat ovat siis muuttumassa, sillä paikalla oli satoja päihdetyöntekijöitä ympäri Suomen.

Tämän muutoksen todistaa myös Suomen lääkekannabiksen puolestapuhujien ansioitunein duo. Suomen ensimmäisiä hippiyhteisöjä perustamassa ollut ja  legendaarisissa Lintuvaaran Sky-palavereissa rutinoitunut Tipi Larmela ja Turkkuseen oma oikeustaistelija ja lääkekannabisasiantuntija Tatu Saarikko.

Aika nyt vain on sillä lailla äidin kaikki pikku nappipäät, että Suomen Y-sukupolven on herättävä luukuistaan ja kitinöistään auttamaan näitä meidän oikeasti, todella ansioitunutta työtä tekeviä päihdetyöntekijöitä.

Eli laitetaan tilastot kuntoon. Otetaan sitä apua vastaan.

Ihan jokainen meistä voisi ottaa tavaksi pysähtyä katsomaan ympärilleen ja alkaa havainnoimaan sitä tosiasiaa, että jokaisen meidän ympärillä on niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan.

Katsos kun, jos ihminen ei ole valmis ottamaan apua vastaan, niin ei häntä pysty auttamaan. Kaikki lähtee loppupeleissä aina itsestä. Ja meillä Suomessa on vielä mahdollisuus olla ja tulla lähes minkälaiseksi ikinä haluaa.

Jos olisin jäänyt aikanaan ruikuttamaan raksaduunin raskautta ja siellä vallitsevaa vajaata toimintaa, en olisi ikinä uskaltanut kurottaa kohti ekokyläunelmiani.

Enkä olisi saanut kokea koko elämän asenteeni uudelleen laittanutta 1,5 vuoden jaksoa maailmalla permakulttuuria ja yhteisöllistä elämäntapaa opiskellen.

En olisi uskaltautunut perustaa reissujen jälkeen Hamppumaa:ta, joka kaikin puolin edustaa sitä mitä olen ja mitä haluan saada maailmassa aikaiseksi.

Hyvin todennäköisesti en olisi myöskään tavannut upeaa vaimoani, enkä saanut kokea sitä suurinta iloa mitä omaa lastaan silmiin katsominen teettää.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Parasta mitä ikinä olen tehnyt on se, että uskalsin lähteä kohti unelmiani. Sydämestäni toivon, että jokainen muukin päihteiden väärinkäytön ongelmista kärsinyt saisi kokea sen onnellisuuden ja flown tunteen, jota merkityksellisen työn tekeminen ihmiselle tekee.

Tärkeintä unelmien saavuttamiseen on oikeanlainen asenne.

Onneksi uskalsin aikanaan tehdä sen ensimmäisen päätöksen lähteä vapaaehtoilemaan maailmalle.

Kun vihdoin uskalsin kertoa äidille lopettavani sähkötyöt ja muuttavani Norjaan vapaaehtoilemaan, kysyi äiti haudanvakava (oikeasti jopa vihaisena): ”Mitä!! Oletko sinä joku terroristi? Lähdetkö sinä sinne jonkun Breivikin perään?!”

Hahaahha, en äiti, en todellakaan!!

Annettakoon äidille armoa siitä syystä, että olenhan minä aina tupannut tehdä asiat oman pääni mukaan. Ja Breivik oli sillä kyseisellä hetkellä tuore tapaus, joten varmaan se oli äidin alitajuista pelkoa lapsensa päähänpistosta.

Mutta en minä nyt herranjumala äiti sellaista. En todellakaan. Ainut miten siihen sillon reagoin, oli huutonauru, niin absurdi kela ja hulluin päähänpisto äidiltä ikinä.

Asiaan. Suomen päihdetyö on hyvissä käsissä. Asioita hoitaa hyvä ja ansioitunut eri aspekteja avoimesti näkevä ammattilaisten joukko, joka kaipaa apua meiltä, jotka kannabiksen tunnemme kuin omat taskumme.

Sillä nyt jos koskaan on mahdollista muuttaa maailmaa humaanimpaan ja kaikin tavoin luomakunnan synergistä tasapainoa edistävään suuntaan.

Tämä vaatii vain sitä, että jokainen meistä tunnistaa itsestään häpeää, joka siellä sisällä velloo ja antaa itsensä herran jumala rentoutua ja joskus vaikka auttaa sitä lasillisella viiniä, juomalla CBD-A hamppumehua, tai syömällä lääkekannabista.

Suomi muuten tulee olemaan seuraavien EU-maiden joukossa, jossa tullaan depenalisoimaan kannabiksen käyttö.

 

Rakkaudella,

Jaakko Myllyniemi

Hamppututkija⎟Hamppuyrittäjä

 

Laitan jakoon jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
0Share on Google+
Google+
0Pin on Pinterest
Pinterest
0Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email