Kerron tässä kirjoituksessa havaintojani 2.-3.3.2019 pidetystä Huumepolitiikka. Nyt seminaarista. Pohdin myös miten voisimme vähentää kasvavaa huumeongelmaa, sekä kerron miksi Hamppumaa kokee että tarvitsemme humaania päihdepolitiikkaa.

Tarvitsemme humaania päihdepolitiikkaa ihmishenkien pelastamiseksi. Päihdeongelmainenkin on ihminen, vaikkei yhteiskunta ja muiden ihmisten asenteet häntä samanarvoisena kanssakulkijana aina kohtele. Varsinkaan kun on kyse kiellettyjen päihteiden addiktioon sairastuneesta ihmisestä.

Pelonsekainen ja ennakkoluuloinen kohtelu saa päihderiippuvaisen paitsi käyttäytymään ennakkoluulojen odottamalla tavalla niin myös lopulta kokemaan itsensä “karjana”, kuten sosiologi Riikka Perälä kertoi Humaania päihdepolitiikkaa Ry:n Huumepolitiikka.Nyt seminaarissa.

Lopulta päihdeongelmainen ei enää itsekään koe olevansa avun tai merkityksellisen elämän arvoinen, jolloin parantumisesta tulee käytännössä mahdotonta. Sillä muutos lähtee aina omasta uskosta paranemisen mahdollisuuteen. Jos auttajat eivät osoita uskovansa paranemiseen, niin vaikeaa siihen on sairaankaan uskoa.

Tämän vuoksi tarvitsemme humaania päihdepolitiikkaa eli politiikkaa, jossa ratkaisuja etsitään rikosoikeudellisen perspektiivin sijaan terveys- ja sosiaalipoliittisesta perspektiivistä.

Seminaarissa tuotiin vahvasti esille, että päihteiden kriminalisointi ei ole johtanut niistä johtuvien haittojen vähenemiseen. Ammattimaiset huumerikolliset joutuvat vastauksena poliisin toimiin – tiedonantajien käyttöön ja soluttautumiseen – käyttämään koko ajan raaempia ja raaempia keinoja, jotta onnistuisivat pelotevaikutuksella suojelemeaan itseään.

 

Mikä on päihde ja mikä on huume?

Päihdepoliittisessa keskustelussa on paljon populismia ja välinpitämättömyyttä, joten on erityisen tärkeää määritellä ensin mitä milläkin termillä tarkoitetaan.

Päihde on Kielitoimiston sanakirjan mukaan “päihdyttävä aine”. Wikipedian mukaan farmakologinen määritelmä on “ilman hoidollista tavoitetta käytetyt, psyykkisiin toimintoihin vaikuttavat aineet”. Näin termit kertoi seminaarissa filosofian tohtori Susanne Uusitalo Kielitoimiston ja Wikipedian määritelmistä.

Päihteeksi luokitellaan kannabiksen ja muiden laittomien huumeiden lisäksi myös kofeiini ja nikotiini, sekä tietenkin alkoholi. Päihteestä tulee siis huume kun se on määritelty laittomaksi. Päihteitä on käytetty ihmiskunnan koko tunnetun historian ajan.

 

Mitkä ovat huumausainepolitiikan ja päihdepolitiikan erot?

Suomen huumausainepolitiikka perustuu kansainvälisiin huumausainesopimuksiin, kansalliseen lainsäädäntöön sekä erikseen laadittuihin huumausainepolittisiin asiakirjoihin: kansalliseen huumausainestrategiaan vuodelta 1997 sekä tämän jälkeisiin valtioneuvoston periaatepäätöksiin ja näihin pohjautuviin toimenpideohjelmiin.

Suomen nykyinen huumausainestrategia on siis luotu vuonna 1997. Huumausaineet ja niiden käyttö on kuitenkin muuttunut ja kasvanut merkittävästi 20 vuoden takaisesta, joten viimeistään nyt päättäjien tulisi nähdä, että kieltolaki ei ole tuonut toivottua tulosta. Huumeiden saatavuuden ja käyttäjien määrää ei ole saatu vähennettyä vaan on käynyt päinvastoin – huumeita on nykypäivänä helpommin ja enemmän saatavilla kuin koskaan aikaisemmin.

Poliisinkin on jo myönnettävä, että on mahdotonta saavuttaa huumepoliisin päällikön Olli Urposen vuonna 1992 ilmoittamaa tavoitetta. Huumeeton yhteiskunta on mahdoton. Vaikka poliisi onkin tehokas ja onnistuu saamaan rikollisen toisensa perään vankilaan, luo tämä vain tyhjiön, johon seuraava rikollinen välittömästi tarttuu. Kierre on loputon. Seminaarissa tästä erinomaisesti todisti pitkän uran rikollisjärjestöihin soluttautuneena huumepoliisina tehnyt Neil Woods.

Päihdepolitiikka tulisi olla valtion harjoittamaa politiikkaa, jolla pyritään ohjaamaan yksilöiden päihteiden käyttöä. Usein päihdepolitiikan pyrkimyksenä on nimenomaan rajoittaa päihteiden käytöstä yksilöille ja yhteiskunnalle koituvia haittoja. Nykypäivän huumepolitiikalla tähän tavoitteeseen ei ole päästy.

 

Mitä ovat huumausainepolitiikan tavoitteet?

Jos tavoitteena on rajoittaa päihteiden käytöstä yksilöille ja yhteiskunnalle koituvia haittoja on tärkeää määritellä ongelma ja sen haittavaikutukset.

Päihteiden käyttö on ihmislajille tyypillistä ja luontaista käyttäytymistä. Päihteet auttavat ihmistä kokemaan vaihtelua arjesta ja muuntuneita tietoisuuden tiloja.

Päihteet ja niiden käyttö ei siis itsessään ole pahasta. Sen sijaan addiktio, eli riippuvuus, epäterve kiintymyssuhde päihteiden käyttöön on pahasta. Se johtaa sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin sekä haittaa ongelmakäyttäjän toimintakykyä yhteisönsä jäsenenä.

Ongelma ei siis ole päihteet, vaan niiden väärinkäyttö. Onko paras ratkaisu silloin pohtia huumausainepolitiikkaa päihteiden kriminalisoinnin näkökulmasta? Vai voisiko sosiaali- ja terveyspoliittinen perspektiivi tuottaa parempia tuloksia laillisten päihteiden lisäksi myös nykyään vielä laittomien päihteiden kohdalla?

Päihderiippuvuuksista rankaiseminen on kalliimpaa kuin niiden hoitaminen. Näin asian esitti lähes poikkeuksetta jokainen seminaarin puhuja.

Kaiken lisäksi tämänhetkinen päihdepolitiikka aiheuttaa turhaa kärsimystä päihteiden ongelmakäyttäjille. He kärsivät jo sairaudesta nimeltä päihderiippuvuus. Miksi heitä syrjäytetään yhteiskunnan puolesta vielä lisää ja viedään näin pohja jaloille nousemisesta?

Päihderiippuvaiselta edellytetään, että hän ei saa olla päihteiden alaisena hakiessaan korvaushoitoa. Olisiko esimerkiksi ihotaudista kärsivältä reilua edellyttää, että hänellä on iho terve ennen kuin hakee hoitoa vaivaansa?

 

Minkä tulisi olla huumausainepolitiikan päämäärä?

Mikäli todella haluamme ennaltaehkäistä laittomien päihteiden haittoja, niin onko paras keino siihen laittomuus? Huumeita on nykypäivänä helpompi saada kuin koskaan ennen. Huumeiden vastainen sota ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Katukaupassa myytävien huumeiden puhtaudesta ja turvallisuudesta ei tiedä kukaan.

Ajattele mitä tapahtuisi, jos alkoholi olisikin huomenna laiton päihde. Pimeille markkinoille tulisi nopeasti erilaisia alkoholituotteita myyntiin. Tuotteita, joista kukaan ei olisi vastuussa ja joita saisi yhtä helposti lapset kuin aikuisetkin. Yhdestä huikasta voisit sokeutua tai pahimmassa tapauksessa kuolla. Rajoittaisiko tämä yksilöille ja yhteiskunnalle koituvia haittoja? Ei rajoittaisi. Miksi näin sitten ajatellaan käyvän laittomien päihteiden osalta?

Seminaarin kansainväliset vieraat painottivat useampaan kertaan, että Suomen ei tulisi ottaa suoraan mallia muista maista, vaan kehittää juuri meille sopiva päihdepolitiikan malli.

Seminaarien vieraista norjalainen kansanedustaja Carl-Erik Grimstad , sosiologi Nuno Capaz Portugalin terveysministeriöstä ja entinen huumepoliisi Neil Woods Englannista olivat vahvasti sitä mieltä, että laittomien päihteiden suuri? merkittävä? ongelma on laittomuus.

Se, että huumeiden käyttäminen on rikollista,  tekee käyttäjästä rikollisen ja pakottaa hänet hakemaan päihteensä rikollisesta maailmasta. Käyttäjien kiinniottamiseen ja muuhun tähän liittyvään poliisityöhön kuluu resursseja, jotka voitaisiin kohdistaa paremminkin. Ammattirikollisille laittomat päihteet puolestaan luovat  loputtoman rahanlähteen ja heitä vastaan taistelu johtaa vain yhteen suuntaan – rikollisuuden ammattimaisuuden kehittymiseen.

Grimstadin mukaan  onkin vääjäämätöntä, että huumeet tullaan laillistamaan. Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa on jo hyvä monopoli alkoholin myymiseen, miksi emme  samalla tavoin säätelisi huumeiden käyttöä?

Huumeiden laillisuuden myötä ammattirikolliset menettäisivät parhaan ja helpoimman keinonsa hankkia omaisuutta. Markkinoilla olevat huumeet olisivat turvallisempia ja puhtaita käyttää. Kaiken lisäksi niistä tulevat rahat voitaisiin ohjata huumeparonien rikastumisen sijaan tieteeseen eikä pelotteluun perustuvaan valistukseen sekä haittojen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

Woods kuvasi tämänkaltaista tilannetta hyvin sanoessaan, että jos päihteiden käyttäjä saisi valita, hän valitsisi metamfetamiinin tai crackin sijaan kokaiinin. Uskon myös, että Suomessa suuressa kulutuksessa oleva lääkkeiden väärinkäytön määrä laskisi, jos päihteiden käyttäjä voisi valita toisin.

 

Miksi Hamppumaa tukee Humaania päihdepolitiikkaa ry:tä?

Hamppumaa ei ole erityisesti päihteiden käytön kannalla. Tästä kertoo vaikkapa se, että olemme olleet vakituinen kasvisruoan tarjoaja jokaisena vuonna Suomen ainoilla päihteettömillä festivaaleilla.

Ensisijainen tavoitteemme ei ole kannabiksen laillistaminen. Tarkoituksemme on edistää kotimaista hampputeollisuutta ja -tutkimusta sekä kehittää yhteisöllistä elämäntapaa. Näitä tarkoituksia varten olemme myös yhteiskunnallinen yritys ja tuemme mm. Humaania päihdepolitiikkaa ry:ta sen vuoksi, että uskomme päihdeongelmien tuottamien yksilöllisten ja yhteiskunnallisten ongelmien vähentyvän sillä, että asiaa lähestytään terveydellisestä perspektiivistä, rikollisen perspektiivin sijaan.

Näkemyksemme mukaan rikollinen tai päihdeongelmainen ei valitse tulla sellaiseksi. Sellaiseksi ajaudutaan. Syntyessämme saamme erilaisia lähtökohtia elämään. Joidenkin kohdalla jo heidän asuinalueensa lisää todennäköisyyttä ajautua ns. vääriin porukoihin ja tilanteisiin. Siksi on syytä alkaa etsiä erilaisia keinoja auttaa lapsia, nuoria ja aikuisia löytämään merkityksellistä tekemistä ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Koska juuri tämä merkityksellisyys on se, millä voimme parhaiten ehkäistä päihteiden ongelmakäyttöä.

Hamppumaa  osallistuu huume- ja päihdepoliittiseen keskusteluun tavoitteenaan  löytää vaihtoehtoisia tapoja ratkaista aikamme ongelmia. Me haluamme tarjota jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden kurottaa kohti merkityksellistä elämää. Ja uskomme vahvasti, että monipuolisuutensa ansiosta hamppu tulee vääjäämättömästi olemaan yksi yhteiskunnan kestävän hyvinvoinnin tukipilareista.

 

Rakkaudella,

Jaakko Myllyniemi

Hamppuyrittäjä⎜Hamppukokki

 

Laita jakoon jos tykkäsit 🙂Share on Facebook
Facebook
0Pin on Pinterest
Pinterest
0Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email